Second home

Kuinka hullua on aatella, että minun perhe ja ystävät jotka on aina ollu osa minun arkea, ei olekkaan nyt täälä minun kans. Mulla on toinen koti toisela puolela maapalloa, josta kukaan minun perheestä tai ystävistä ei tiä yhtään mitään. Mie olen rakentanu tämän kaiken aivan tyhjästä ilman kenenkään apua. Missään vaiheessa ei ole ollu äiti tai iskä pitämässä käestä ja kertomassa mitä tehä ja miten. Tottakai host perhe ja kaverit on auttanu ja näyttäny miten asiat toimii jne, mutta neki ihmissuhteet on ensin täytyny rakentaa ite. Se kaikki on lähteny minusta itestä ja myönnän, että olen kyllä ylpeä itestäni! 

Kuinka hullua se on, että jos minun kaverit tai vanhemmat tulis nyt tänne niin mie oisin ainoa meistä, joka tietäis tästä paikasta jotaki. Mihin mennä, miten toimia tms. Ylheensähän se ihminen, joka on opastanu minua on ollu minun vanhemmat, mutta nyt se oiski täysin päinvastanen tilanne.

Monet on kysyny meinaako minun perhe tai kaverit tulla kattoon minua vaihtovuen aikana. No ei ne meinaa. Olishan se toisaalta siistiä päästä näyttään omille rakkaille tämä paikka jossa mie olen viettäny monta kuukautta. Näyttää tämä paikka, jossa mie olen kasvanu henkisesti ja ehkä vähän fyysisestikki. Paikan, joka on tehny minusta erilaisen ihmisen. Mutta toisaalta, kuinka hienoa se on, että tässä maailmassa on paikka, joka on käytännössä minun. Minun ei tarvi jakaa mitään tästä paikasta kenenkään minun läheisten kans. Minun vanhemmat ei luultavasti tule ikinä tapaamaan ihmisiä joiden kans mie olen asunu tämän vuen aikana tai minun ystäviä, jotka on ollu minun tukena ja näyttäny tätä kulttuuria mulle. Mie olen ainoa, joka tietää tästä paikasta jotaki ja ainoa joka on täälä käyny. Ainoat asiat mitä minun läheisillä on tiedossa tästä paikasta ois minun kertomukset. 

Ennen ko mie tulin tänne en ollu käyny ko Ruotsissa ja Norjassa. Mulle ei oikeastaan ollu missään vaiheessa mikään ”hirveä” into maailmalle ja en kyllä tiä miten mie halusin lähteä vaihtoon. Täälä ollessa mulla on syttyny älytön himo nähä tätä maailmaa. Mie olen käsittäny kuinka hienoja paikkoja tämä maailma on täynnä. Se on niin tärkeää nähä tätä maailmaa ja sitä kautta ymmärtää toisia ihmisiä ja niitten kulttuureja. Elämässä täytyy ottaa riskejä ja mie olen kyllä niin onnellinen, että olen saanu näin hienon mahollisuuden tutustua uuteen kulttuuriin ja pieneen palaseen tätä maailmaa.

Kuvat Pinterest.

Do not take life too seriously. You will never get out of it alive. -Elbert Hubbard

Tänhään alko Thanksgiving-break ja viime viikon stressaamisen takia tämä loma tullee kyllä enemmän ko tarpeeseen! 

Mie annan kuvien puhua puolestaan näistä parista viime päivästä.

Niinkö viime postauksessa mainittinki, täälä oli starlighting tapahtuma lauantaina. Minun rotary klubi oli sielä myymässä kumiankkoja ducky derbyyn, joka on enskesänä. Voin myöhemmin selittää paremmin mikä se on, mutta siis mieki olin lupautunu mennä auttamaan niitä sinne. Lauantaina kuitenki host isä tuli ja kysy voisinko pukea semmosen ankka-asun pääle ja heilua se päälä sielä. Minusta se  oli aivan loistava idea, eikä minua tarvinu suostutella kyllä yhtään! Mie siis heiluin 2 tuntia tuo päälä keskelä downtownia ja halailin, ”heitin vitosia” ja otin kuvia ihmisten kans. Halasin tuon illan aikana varmaan satoja ihmisiä ja ihaninta oli nähä kuinka pikkulapset oli niin innoissaan tuosta asusta. Ihmiset vauvasta vaariin kävi ottamassa kuvia minun kans ja pakko sanoa, että oli aivan hullun hieno kokemus ja jäi kyllä niin hyvä mieli=)! 

1. Koko Castle Rockin downtown on täynnä jouluvaloja ja täälä siis kaikki veetään aivan överiksi niinkö kuvasta huomaaki…

2. Mie minun counslerin ja klubin presidentin kans.

3. Tämmösiä kumiankkoja ne siis myi.

4.Joku epämääränen kuva klubin peräkärrystä.

1. Mulla siis oli koe-esiintymiset viime torstaina ja perjantaina ja minun tanssi koe-esiintymisnumero oli 51.

2. Sain sitte maanantaina tiedon, että pääsin Call backseihin 4 eri rooliin joten ei tämä loma aivan stressitön olekkaan ko häätyy yrittää harjotella vuorosanoja ja lauluja.

1 ja 2. Äitin lähettämästä paketista löyty suklaata, purkkaa, demi ja vähän tuliaisia uuele host perheele. Tein sitte maanantaina mokkapallaa ja rentou´uin sitä syödessä ja marraskuun demiä lukiessa! Niin ja maanantaina sain tosiaan tiedon nuista call backseistä ja nuotti/monologi paketin. 

1. Kayla (Kyran serkku), mie ja Kyra käytiin kattomassa nälkäpelin 3 osa sunnuntaina ja sen jälkeen mentiin seikkaileen Targettiin aivan huvin ja urheilun vuoksi.

2. Lauantai aamuna vietiin tuo valkonen kissanpentu lentokentäle host veljen ja host äitin kans.

3. Mie ja tuo ylisöpö asu! 

4. Kyra riepu yritti opetella suomea ♥

Week 15<— ?!

Viikko se on vain taas vierähtäny niin nopeaa, ettei voi ees käsittää! Tämä on ollu kyllä niin tapahtumarikas viikko, että nyt tullee kyllä juttua sitte tosiaan koko viikon eestä. Niinkö viime postauksessa kerroinki muutin uuteen perheeseen viime lauantaina. Se koko lauantai aamu alko sillä, että ekan perheen host äitin piti lähteä töihin, joten se kävi sanomassa mulle heipat jo aamu 9 ja siinä molemmat tihrustimma jonku aikaa enkä voinu oikein ees käsittää, että tänä iltana ei syäkkään host momin huippu sapuskoita tai enkä saa siltä hyvän yön halausta. Se lähti siitä sitte ja mie aloin laittamaan tavaroita kassaan. Muuten se oli aivan ko tavallinen lauantai aamu: kävin vähän treenaamassa, söin hyvän aamupalan ja olin vain. Host veli ei ollu ees kotona ja host iskä tuli joskus 11 maissa alakertaan ja juteltiin siinä kaikkea minun lähöstä ja kuinka  luopuminen on aina hankalaa ja eihän tämmönen itkupilli voi siinä vaiheessa pittää itteänsä koossa. Siinä vaiheessa ko viiminenki laukku oli ulkona huoneesta, se huone näytti niin onnettomalta ja tyhjältä! Aivanko mie en ois sielä ikinä ollukkaan. 

12 maissa toisen perheen host isä tuli ja juteltiin siinä vähän aikaa kunnes kannettiin laukut autoon ja siinä vaiheessa suurimpiirtein hyppäsin ekan perheen host isän kaulaan ja taas tuli kunnon niagarat silmistä…:D Kaikki jotka tuntee minut niin tietää, että olen tosi tunteellinen ihminen, mutta nämä vaihtovuen aikana tulevat tunnemyrskyt on jotaki aivan  omaa luokkaa! Hypittiin sitte autoon ja koitin selitellä uuele host iskäle kuinka tämä ei johu niistä vaan siitä, että tullee ikävä ekaa perhettä. 

Mie en ala sen kummemmin selittään mitä lauantai päivän aikana uuessa perheessä tapahtu, mutta sen sanon, että ensimmäiseltä istumalta täälä perheessä oli tosi rentoa ja kotosaa. Vaikka mulla oliki pieni kauhu skenaario omassa päässä tämmösestä ”eläintarhasta”, niin ne pelot oli onneksi täysin aiheettomia. Host äiti on tosi ihana, vaikka eka tapaamisella en aatellu sitä yhtään äidilliseksi, mutta se on siis aivan loistava! Se on tosi huolehtiva ja heti ko se kuuli, että minun häätyis kerätä rahhaa ehkä tulevaa Hawaijin matkaa varten niin se oli heti miettimässä miten voitais kerätä rahhaa ja se oli jopa laittanu sähköpostia sen kaverille joka asuu Floridassa, että voisko se tukea minun reissua jotenki ko se ylheensä auttaa minun uuen host veljenki rahankeruu jutuissa ja se oli heti sanonu, että ehottomasti se haluaa auttaa! Kuinka ihania ihmisiä tämä paikka onkaan täynnä! Mulla siis mennee loistavasti uuen perheen kans ja ne on tosi innoissaan minusta. Hetkeäkään en ole tuntenu täälä oloani epämukavaksi tai kaivannu ensimmäistä perhettä. Ehkä jopa päin vastoin, koska tämä perhe on enemmän samanlainen ko minun oma perhe. Niin ja muuten olen menossa näitten kans Seattle:en ja Portland:iin jouluksi! 

'

Tällä viikola on ollu tosi paljon stressiä, koska on ollu paljon koulujuttuja ja musikaalin koe-esiintymiset. Maanantaina meilä oli koulun jälkeen 3 tuntia kestävät tanssiharjotukset koe-esiintymisiä varten ja sen jälkeen vielä vanhempien tapaaminen. Siinä vaiheessa ko käytiin niitä papereita, tajusin, että viiminen esiintymispäivä on 7.3 eli sama päivä jolloin minun pitäis lentää Hawaijille muitten vaihtareitten kans. Mie yritin sitte omilta suomi vanhemmilta kysellä vahvistusta päästäiskö ne minua sinne, että tiän onko minun ees järkeä koe-esiintyä jos en voi olla ees mukana koko musikaalissa. Mie en kuiten missään vaiheessa saanu niiltä kunnon vastausta eli mie päätin kuitenki koe-esiintyä, mikä oli kyllä aivan mahtava kokemus! Torstaina koulun jälkeen jäin koulule ja 4.29 oli mulla koe-esiintymisaika. Menin sitte sinne missä muutki oli joskus 4 maissa ja sitte yhtäkkiä mulle sanottiinki, että on enään 2 ennen minua. Jotku ei ollukkaan ilmaantunu paikale niin aikataulua oli tiivistetty, joten siinä ei onneksi ollu aikaa ees jännittää. Menin auditorioon ja mie olin aatellu, että sielä on 2 tai 3 ihmistä, mutta sielä oliki 8 ”tuomaria” vai miksi nuita nyt sanotaankaan. Menin siis sisäle, esittelin itteni, lausuin minun monologin ja lauloin laulun. Kaikki tuo oli ohi varmaan 2 minuutissa ja olin kyllä aivan tyytyväinen omaan suoritukseen! Tänään sitte koulun jälkeen meilä oli tanssi koe-esiintymiset jossa oli 2 pakollista tanssipätkää ja 2 valinnaista. Ne siis tanssittiin 6 ihmisen ryhmissä ja jokanen ryhmä tanssi 2-3 kertaa. Tämäki meni aivan kiitettävästi ja oli kyllä huippu kokemus koe-esiintyä tämmöseen, koska aijempaa kokemusta koe-esiintymisistä ei sen kummemmin ole. Maanantaina näkkee sitte Call back-listat, vaikka meile kyllä sanottiin, että jos ei ole listala se ei tarkota, etteikö ois päässy mukaan. Ois kyllä huippu päästä ees jollaki laila seuraamaan miten tuommonen musikaalin rakentaminen tapahtuu! 

Sitte vielä kolmas aihe. Uus host perhe käy sunnuntaisin kirkossa, mitä olin toivonukki, koska halusin ehottomasti nähä millanen on amerikkalainen kirkkokulttuuri. Tottakai käytännöt ja tavat riippuu kirkosta, mutta silti. Tämä perhe siis käy Metodistisessa kirkossa, joka oli tosi erilainen mihin olen tottunu! Niilä on sunnuntaisin 3 erilaista toimitusta eli 2 ”muodollista” ja 1 rennompi ja tämä perhe siis tykkää käyä tuola rennommassa, mikä siis oli kyllä tosi rento sanan jokasessa merkityksessä! Heti ko mentiin sisäle, kuulu kuinka Jazz bändi soitti musiikkia ja kirkon takaosasta sai ruokaa(hedelmiä, donitseja, kahvia, jugurttia jne.) ja toimituksen ajan pappi istu jakkaralla tai käveli käytävillä ja heitti välilä vitsiä. Oli kyllä tosi mukavaa! Tähän liittyen käytiin sitte keskiviikko iltana host veljen kans nuortenillassa, jossa teemana oli kaikkien synttärit. Meitä olis sielä about 15 nuorta ja syötiin synttäreitten kunniaksi herkkuja ja pelathiin kaikennäkösiä hauskoja leikkejä. Lopuksi vielä kaikki sai 10 dollarin lahjakortit johonki paikalliseen yritykseen niinkö starbucks, walmart, elokuvateatteri jne. ja mie sain tuon elokuvateatteri lahjakortin, jolle tullee varmasti käyttöä! Tuosta puheen ollen, minun pitäiski mennä kattoon uus nälkäpeli…! 

Tämmöstä siis täälä ja nyt huomena lauantaina täälä on iso tapahtuma, ko tuo Castle Rockin päälä oleva tähti sytytetään! Olen siis luvannu mennä auttaan rotareita popcornin jaossa iltapäivälä ja samala saan nähä vähän kuinka iso tapahtuma tuo on täälä! 

P.S. Niin ja mie tein minun klubile Suomi-esitelmän keskiviikkona ja ne kyllä tykkäs siitä! Ne anto mulle semmosen ”oikean” nimilaatanki, jonka saa kaikki klubin jäsenet, ko käyn sielä joka viikko. Voi että rakastan minun klubia! 

Mie ja minun klubin presidentti.

P.P.S. Viime aikoina fiilikset on ollu tosi hyvät eikä koti-ikävästä ole onneksi ollu tietoakaan! Pikemminki kauhula ajattelen, että täältä häätyy tulla poiski joskus…aika liitää! 

Perheenvaihto

100 päivää sitte tulin tänne ja nyt on aika siis vaihtaa perhettä ekan kerran. Rotareitten vaihtoon kuuluu siis se, että vaihtarilla on 2-4 perhettä vaihon aikana. Minun piti siis muuttaa jo viikko sitte, mutta tulevalle host perheele tuliki äkkinäisiä kiireitä, joten päätettiin siirtää muuttoa viikola. Vielä viikko sitte olin aivan kauhuissani ajatuksesta, että minun häätyis muuttaa, mutta menneen viikon aikana olen jotenki käsitelly sitä asiaa paremmin ja se ei tunnukkaan enään niin kauhealta ajatukselta. Tottakai se on taas aika hämmentävää tutustua uuteen perheeseen ja yrittää oppia niitten tavoile, mutta monet on onneksi sanonu, että se ei ole yhtään niin hankalaa ko vois kuvitella ja toivottavasti se onki niin. Muutan siis perheeseen jossa on isä, äiti, 14-vuotias poika,2 koiraa, 4 kissaa ja 2 marsua :D Vielä vähän aikaa sitte niilä oli yhteensä 8 kissaa, mutta 4 pentua lähti viime viikola eripuolile jenkkejä. Luojan kiitos...

Ko tulin mulla oli 1 iso matkalaukku(23kg) ja pieni 8kg laukku. Eilen pakkaillessa tajusin kuinka paljon tavaraa sitä onki kertyny 3 kuukauessa. Iso matkalaukku on aivan täynnä ja painaa varmasti yli tuon 23kg, pienimatkalaukku pursuaa ja sen lisäksi on kenkäpussi joka muuten sisältää 8 paria kenkiä eikä mitään hajua miten se voi olla mahollista. Sitte on vielä koululaukku jossa koulujuttujen lisäksi tietokone ja vielä yks normaalipussi tavaraa.

Tämmöset yllätykset matkalaukusta on aina enemmän ko tervetulleita!

Joku päätti hyppiä kyytile! 

Olen niin kiitollinen, että olen saanu viettää 3 mahtavaa kuukautta tämän perheen kans! Tämä perhe on tosi erilainen ko minun oma perhe,  mutta se on silti ollu uskomatonta nähä millasta on elää erilaisessa perheessä. Tiän, että seuraava host perhe tulee myös olemaan taas aivan erilainen ko tämä perhe, mutta varmasti hieno ja uusi kokemus seki. Luopuminen on aina ollu mulle tosi hankala asia ja mie kiinnyn ihmisiin tosi nopeasti. Just host äiti kävi sanomassa heipat, koska sen täyty lähteä töihin. Mikä minun reaktio oli? No itkin vissiin silmät päästä. Se on varmasti hosteilekki pelottavaa yrittää olla mahollisimman hyvä perhe ja tukea vaihtaria silloin ko se tukea tarvii. Minun host äiti on kuitenki onnistunu siinä älyttömän hyvin. Se on niin rakastava ja huolehtiva, enkä ois voinu toivoa parempaa host äitiä! Koko perhe on ollu siis ihana, mutta mulla on erityisen lämpimät välit host äitiin. 

Nyt on siis yks neljäsosa vaihtovuesta takana ja aika alottaa uuen perheen kans. Jännää!   

Tänne tuli talvi!

Tulin vain päivitteleen kuinka tämä Coloradon sää on ihmeellinen! Sunnuntai iltapäivänä lämpotila kohosi melkein +20, mutta maanantaina lukemat oliki jo -15…Aika hopula sai vaihtaa vaatetusta! Täälä on siis tullu jonku verran luntaki, mutta pääosin sen talvisen tunnelman on tuonu tuo pakkanen. Nyt on koko viikon ollu about -20 joka päivä ja kyllä se jopa suomalaista tyttöä hirvittää :D Sanoinki kavereile täälä, että miettikää Suomessaki on nyt lämpimämpi ko täälä! Mie olen kuitenki ollu melko innoissani tästä ja jauhanu vain kokoajan kuinka mulla on kotonen olo :D Mutta kaikki on jo valmiiksi lannistanu, että ko ens viikola kaikki lumi on sullaa pois. Ja näilä kuulema voi keskelä tammikuutaki olla yhtäkkiä päivä jolloin on +15 ja seuraavana päivänä tullee lunta ja on pakkasta. Tulin siis vain päivittään tänne vähän pikakuulumisia. Lauantaina on eessä siis muutto joka piti olla jo viikko sitte, mutta seuraava perhe ei voinukkaan ottaa minua vielä silloin joten huomena siis päivittelen vähän miten pakkaus onnistu ja millasia ajatuksia on heränny perheen vaihosta. Huomiseen! :) 

Diego käytti minua ja Sam:iä mäkkärissä ekkaa kertaa täälä.

Ei muuten ollu mitenkään kummonen kokemus… :D

”Mä vieraan kylän reunalla oon matkalaukut mudassa ja kannan mukana mun isän ohjeita”

Isäinpäivää vietettiin tänään 5 maassa. Niin mieki sitä täälä, vaikkei sitä oikeasti täälä tänään vietetäkkään. Erikoiseksi minun päivän teki se, että se oli ensimmäinen isäinpäivä 17-vuoteen, jonka vietin ilman iskää. Yleensä isäinpäivänä meilä ei ole ollu mitään isompaa "jeejee isänpäivä juhlaa” tai kakkuja jne. vaan ollaan vain onniteltu, halattu ja annettu isänpäivä lahja. Ei sitä kotona ossaa olla niin kiitollinen kaikesta ko se iskä on aina siinä vieressä, osana joka päivästä elämää. 

Minun isä on maailman paras isä. Neljän lapsen isä, joka on aina antanu aikaa meile. Iskä tekkee töissä raskasta ja pitkää päivää, mutta silti se on aina innoissaan lähössä meän kans reeneihin. Se haluaa viettää meän kans aikaa ja mie olen niin onnekas, että olen yks niistä onnekkaista tytöistä joila on joku molemmille tärkeä asia isän kans, joka yhistää meitä. 

Me olema iskän kans tosi samanlaisia. Molemmat kauheita suuri suita, joka on välilä hyvä, ja välilä vähän vähemmän hyvä juttu. Kumpikaan meistä ei pelkää sanoa omaa mielipidettä. Kumpikaan meistä ei tykkää hävitä. Sen takia meilä onki välilä isompia ja välilä pienempiä sanaharkkoja ko kaikki mielipiteet ei menekkään ”yks yhteen” ja kumpikaan ei halua antaa periksi. Kumpikaan ei halua myöntää olevansa väärässä. 

Koko viime kevään mie selitin innoissani kaikkea vaihtoon liittyvää, mutta minusta tuntu ko ketään meän perheestä ei olis kiinnostanu. Se tuntu tosi turhauttavalta, koska mie oisin halunnu olla innoissaan siitä yhessä perheen kans. Se ois ollu mulle tärkeää, mutta aina ko mie otin asin puheeksi se keskustelu jäi hyvin lyhyeksi. Kukaan minun perheestä ei koskaan kyselly multa asiasta, mikä ärsytti minua. Miksi ne ei voi olla innoissaan minun onnesta? No oli ne, mutta se vain oli niin arka puheenaihe. Kaks viikkoa ennen minun lähtöä me olima menossa iskän kans kyläle ja sitte siinä matkala se kysy multa miltä tämä lähtö minusta tuntuu. Se oli ensimmäinen kerta ko joku meän perheestä kysy multa jotaki vaihtoon liittyvää. Iskä yritti puhua siitä mulle, koska se tiesi sen olevan mulle tärkeää. Iskä on aina yrittäny olla paras mahollinen isä ja se on onnistunu siinä paremmin ko hyvin. Silti nyt jos joku siltä nyt kysyis, että missä päin Amerikkaa mie olen vaihossa, saatikka kaupungista, niin ei se varmaan ossais vastata. Ei se silti määrittele sitä kuinka hyvä isä se on. Se on kuitenki ollu kokoajan tästä vaihto jutusta sitä mieltä, että jos se on minun unelma niin sitte minun täytyy mennä ja toteuttaa se. 

Iskä on aina halunnu opettaa meile hyvää työmoraalia, eikä se ole ikinä suosinu omia lapsiaan missään tilanteessa. Se tietää, että elämä on paras kasvattaja. Iskän mielestä joukkue on parempi ko yksilö. Joukkue on yhtä hyvä ko sen heikoin lenkki. Se heijastuu hyvin paljon sen tekemistä. Jos joku meistä sisaruksista on tehny jotaki tyhmää, se vaikuttaa meihin kaikkiin. Reeneissä ko yks ei tee  harjotusta kunnola, joka ainoa tekkee sen niin monta kertaa uusiksi, että viiminenki tekkee harjotuksen täysiä.  Se on tehny minusta joukkue pelaajan. Seki lähtee siis pohjimmiltaa kasvatuksesta. 

 

Kiitos iskä, että sie olet pitäny minusta aina niin hyvää huolta. 

8 kuukauden päästä nähjään♥

T. Iskän tyttö

Pictures of Castle View High School

Niinkö viime postauksessa kerroinki, meilä oli trick-or-treat street koulula viikko sitte torstai-iltana. Suurin osa koulusta oli siis täysin tyhjä joten kiertelin ottamassa kuvia tänne, että näettä vähän paremmin miltä se minun koulu sitte oikeasti näyttää. En ole aikasemmin viittiny alkaa sielä väen paljoudessa mitään kuvia räpsiin niin nyt oli hyvä tilaisuus! 

Halloween!

Halloween. Se on täälä puolela maailmaa tosi iso juttu ja se näkyy kaikkialla. Talot on koristeltu katosta lattiaan ja pihasta kellareihin. Se ei ole vain lasten juttu vaan myös aikuset on innoissaan siitä. Minun host isä alko koristella taloa jo lokakuun alussa ja täältä kyllä löyty kaikennäköstä perus ikkunakoristeista huutaviin hautakiviin… 

Minun halloweenin vietto alko käytännössä torstaina jolloin meilä oli trick-or-treat street koulula, jonka meän interact klubi järjesti pikku lapsile. Idea oli siis, että pikkulapset tuli koulule, makso dollarin ja sai kiertää koulun käytävillä oleviä pöytiä, jotka eri klubit oli pystyttäny. Siitä kerätyt rahat siis lahjoitetaan hyväntekeväisyyteen. 

Perjantaina oli siis ite halloween jolloin osa oppilaista oli pukeutunu ja osa taas sitte ei. Me oltiin päätetty muitten vaihtareiden kans ottaa meän liput kouluun ja ihan huviksi ottaa kuvia porukalla. Illala sitte meilä oli elokuvamaratooni Kyran tykönä ja katottiin siis kauhuelokuvia, syötiin paremmin ko hyvin ja vietettiin aikaa porukalla. Hyvä ilta hyvässä seurassa!